Merta. Hiekkaa. Hiekkaa ja merta.
Siinä ovat tämän päivän näkymät. Maltoin jättää uima-altaan (!) hetkeksi ja mopoilin itsekseni Muinen kuuluisille punaisille hiekkadyyneille. Tuuli oli niin kova, että se viskeli minua ja pikku Yamahaa tien reunasta toiseen, ja hiekka tunkeutui joka paikkaan. Pysähtyminen ei ollut kovin houkutteleva vaihtoehto, mutta onneksi dyynien takaa löytyi hiekan lisäksi valtava, värikäs hautausmaa sekä pieni makea järvi. Hieman kummitusmaisia paikkoja molemmat kaikessa autioisuudessan.
Ilma tuoksui aivan uskomattomalle, meren suolalle ja toisaalta taas kuivalle aavikolle ja hiekalle. Lukuun ottamatta satunnaisia autoja ja mopoja, ainoat äänet olivat joko aaltojen pauhe tai hiekan kohina tuulessa.
Aavikkoretkeiljä kuittaa ja toivottaa hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti