Lähes kolmen päivän matka Thaimaan rajalta Luang Prabangiin taittui kepeästi. Samaan veneeseen sattui tulemaan kaiken maailman muusikkoja, huuliharput, kitarat, banjot ja klarinetit mukana. Laulettiin yhdessä ja maisteltiin Beerlaota. Katseltiin Mekong -joen rannalla puuhastelevia ihmisiä, koiria ja lehmiä ja ilma tuoksui monessakin kohtaa kukille ja vehreälle. Jokainen meistä matkusti joko yksin tai pariskuntana ja useammankin henkilön kanssa tuli tunne kuin oltaisiin tunnettu vuosia.
Täällä Luang Prabangissa olen juonut viiniä kattoterassilla täyden kuun alla, jutellut elämästä, kuolemasta ja onnellisuudesta. Tanssinut bambusta rakennetussa baarissa joen törmällä ja todennut että sandaalini on varastettu. Olen päässyt laosilaiseen kotiin kyläilemään ja kuuntelemaan laosilaisia balladeja (kiitos kitaraa kanneskelevan uuden ystävän, musiikki todella tuo ihmiset yhteen). Uinut vesiputouksella, joka oli upein koskaan näkemäni ja syönyt liikaa patonkia.
Täällä on aika helppoa olla onnellinen.
Upean näköistä, ihankuin jonkin satuelokuvan lavasteita nuo riippusillat ja putoukset. Helppo uskoa, että olet onnellinen. Mekin saadaan osa siitä onnellisuudesta näitä kuvia katsellessa. terveisin kotiväki
VastaaPoistaUpean näköistä! Ihan kuin jonkin satuelokuvan lavasteista nuo sillat ja putoukset. Helppo uskoa, että olet onnellinen siellä. Mekin saadaan osamme siitä onnesta, kun katselemme näitä kuvia täällä kotona
VastaaPoista