27.3.2015

Ho Chi Minh City








Blogihiljaisuudesta huolimatta moi, elossa olen!

Viimeiset päivät Kambodzassa, Sihanoukvillen kylässä en tehnyt juuri mitään: etsin halvimman bungalowin (jossa sänky oli täynnä muurahaisia ja koko paikka lahosi alta kirjaimellisesti), luin kirjaa, kävelin rannalla, makasin rannalla, uin, rapsuttelin koiria ja söin kun tuli nälkä.

Paikka itsessään ja ympäristö olivat oivalliset rantapummeiluun, mutta silti jotain tuntui puuttuvan. Paikallaan oleminen ja rauhoittuminen oli ensimmäisinä päivinä vaikeaa ja tämän levottomuuden seurauksena sain sakot kahdesti mopoilusta. Kiukutti ja koko paikka tuntui ärsyttävältä. Iltaisin katselin mitä kauneinta auringonlaskua ja vakuuttelin itselleni kyllä tämä tästä, olet paratiisissa, nauti!

Viiden päivän päästä annoin periksi ja lähdin Ho Chi Minh Cityyn, Vietnamiin. Kaupungin kaaottisuus oli aluksi jotain käsittämätöntä, mutta löydettyäni hostellin kaikki tuntui sujuvan täydellisesti. Löytyi taas omanlaista seuraa ja sattumalta tapasin tytön, jonka olin tavannut viikkoja aiemmin venematkalla Thaimaasta Laosiin. Puistossa taas olin paikallisten opiskelijoiden ympäröimänä ja juteltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Nautin seurasta, kiertelin kaupungilla, herkistelin sotamuseossa, söin parhaita tuoreita kevätrullia ikinä ja iltaisin istuin kiikkerillä muovituoleilla juomassa olutta ja naureskelin kaikelle kuhinalle ympärillä.

Eräs ilta sai kuitenkin vähän ikävämmän päätöksen, kun ovela mopoileva varas onnistui viemään kassini. Kaikki on kuitenkin kunnossa tällä hetkellä ja eniten harmitti asioiden selvittelyyn tuhrautuva aika ja se, että jumiuduin pidemmäksi aikaa kaupunkiin kuin halusin. Muiden reissareiden ja hostellin typpien auttamisen halu ja ystävällisyys oli liikuttavaa. Ilmeisesti itse kukin on joskus joutunut jonkin tasoiseen liriin, minkä seuraksena kynnys jeesailla toisia on matala.

Puhelimen kuvia tulee kyllä vähän ikävä. Auringonlaskujen ja koirien sijaan saatte siis tällä kertaa ihastella Saigonin arkkitehtuuria, koiria kuitenkin luvassa pian lisää, ei hätää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti