Elossa

Perthissa jalleen ja nyt olisi jo vahan jutunjuurta kerrottavana.

Oman tietokoneen paatin jattaa kotiin pohdittuani, etta jaksanko kantaa hitaasti hajoavaa painavaa rotiskoa mukanani, ja kun reissukaverillani on kuitenkin toimiva peli matkassa niin eikohan talla parjata. Valitettavasti en osaa aakkosia tahan brittiversioon loytaa, toivottavasti kestatte lukea ilmankin! Lyhyeammat sepustukset onnistuu onneksi puhelimella.

Suomesta Walesiin siirtyminen sujui kepeasti, ja ihastuttavassa peribrittilaisessa kesasateessa ja -tuulessa tuli kierreltya niin Cardiff kuin ymparoiva maaseutu lampaineen ja vehreine vuorineen. Kaytiin haistelemassa myos merta ja ihmettelemassa myrskyavaa merta, jonka vari ei juuri taivaasta eronnut. Sain syodakseni etikkaisia fish and chips annoksia ja paasin juhlimaan Simonin ystavien haita golfklubille, jonka hienous aluksi jannitti. Loppujen lopuksi jannitys osoittautui ihan turhaksi, silla kaikki paikalla olevat ihmiset olivatkin ihan tavallisia ja jalat maassa, ja yksi suomitytto mahtui sekaan ihan helposti. Monta kertaa sain kuulla Islannin hienosta suorituksesta jalkapallon MM -kisoissa, aina en jaksanut edes korjata vaan hymyilin natisti takaisin.

Parin viikon aikana ehdin tavata niin paljon ihmisia, ettei puolienkaan nimet ja kasvot osu yhteen mun paassa. Ja tietty tarkein, eli Simonin oma perhe hurmasi kylla ihan taysilla, niin kiltteja ja ihania tyyppeja, unohtamatta perheen Jessie -koiraa, jonka kanssa tehtiin diili etta kaydaan viela joskus lenkilla yhdessa.

Matka Australiaan ei ollutkaan sitten niin kivuton. Kaikki alkoi siita, kun lentoaika oli merkattu kalenteriini vahan epamaaraisesti ja paivaa ennen lentoa  tajusimme tajusin, etta lento onkin huomisaamuna eika ylihuomenna. Alunperin tarkoitus oli menna kaverille yoksi Lontooseen, mutta suunnitelmat vaihtuikin akkia yobussiksi Heathrow'n kentalle. Huonosti nukutun jalkeen uni maittoi ilmeisesti vahan liiankin hyvin yhteensa noin 17 tuntia kestaneilla lennoilla, silla Perthiin saavuttuamme en nukkunut viikkoon kunnon younia. Milloi nukuin vahingossa puoleen paivaan ja milloin makasin valveilla viela neljalta yolla. Elamani ensimmainen oikea jetlag!

Aikaerosta ja vasymyksesta toivuttuamme ryhdyttiin hommiin. Viikon sisaan loydettiin uusi koti, talla kertaa jaetaan talo suomalais - irlantilaisen pariskunnan kanssa, ja sita yhtalaisyyksien maaraa meidan parisuhteissa. Tullaan siis mainiosti juttuun, talossa piisaa tilaa ja eika etaisyys rannallekaan juuri edellisesta kasvanut. Toiden osalta kaikki on sujunut melko mutkattomasti, Simon paasi muuttomieheksi ja mulla on pari vuoroa luvassa nain alkuun myymaan gourmet hampurilaisia yhteen rentoon ja trendikkaaseen paikkaan, peukut pystyyn etta tulee lisaa tunteja koska tyo vaikutti just silta mita haluaisin nyt tehda. Olen uskaltanut vahan nirsoilla paikkojen suhteen, silla en halua viettaa viimeisia aussikuukausia surkeana, epakivassa tyossa tihrustaen... Katsotaan mita pankkitili sanoo tahan haha!

Tassa nyt alkuun meidan kuulumisia. Ilman toita paivat on vahan hitaita, aamulenkkeja, paivaunia, telkkasarjoja. Odotellaan kesaa kovasti, koko ajan palelee kun ulkolampotila on noin 18 astetta ja sisalla tuntuu olevan viela kylmempi. Onneksi kotosalla on ihan ookoo pukea ylleen kolme villapaitaa ja sukat. Ja kaariytya peittoon.