Elämää

Kaikki on jatkunut täällä oikeastaan siitä, mihin viimeksi jäätiin, nyt kun molemmat ollaan taas töissä kiinni. Sain töitä kahvilasta, joka on erään sairaalan ja tutkimuslaitoksen yhteydessä, eli asiakaskunta koostuu lähinnä lääkäreistä, hoitsuista ja tutkijoista. Paikka on auki ainoastaan ma-pe eli ensimmäistä kertaa elämässä mulla on viikonloput ja arki-illat vapaat!

Viimeiseen vuoteen elämässä ei ole oikein ollut kunnollista rytmiä, niin nautitaan nyt siitä kunnolla. En siis aio marmattaa ruuhkabussissa istumisesta, itseään toistavista päivistä ja siitä, että on vasta tiistai.

Aikamoinen tiistai olikin, ainakin nyt iltaruuan ja suklaapalan jälkeen täällä istuskelee sohvalla melko tyytyväinen tyyppi. Kämppiksen aamuyön jatkobileet vähän kiukutti aamulla, kun toinenkaan kahvikuppi ei tuntunut herättävän millään. Töihin päästyä toisten hyvä tuuli kuitenkin tarttui, tiistai on kuulemma meidän kahvilassa tunnetusti kahvipäivä, ei niinkään lounastamispäivä. Kepeän ja rauhallisen työpäivän jälkeen tultiin Simonin kanssa yhtä aikaa kotiin ja päätettiin kauniin auringonpaisteen johdosta mennä vielä rannalle kahville ja kävelylle.

Aikamme tallailtuamme pysähdyttiin ihailemaan auringonlaskua, millaista ei olla hetkeen nähty. Tai onhan noita, mutta milloin mitäkin pilvenhattaraa edessä ja meri tyrskyää niin että päässä heittää. Tällä kertaa meri oli aivan lättänä ja aurinko lipui alas kullan, oranssin ja pinkin väreissä. Kameraa ei tietenkään ollut tällä kertaa mukana, mutta tuskin se olisi tehnyt oikeutta sille näylle. Etenkin kun kaiken kruunasi auringonsillan ympärillä uiskenteleva delfiiniperhe. Sen verran harvinainen näky, että varovasti vain pähkäiltiin onko kyseessä hylkeet vai kiven lohkareet. Viimeistään viereemme isänsä kanssa tullut pikkutyttö vahvisti asian kiljumalla "DELFIINEJÄ! ISKÄ KATO! TÄÄ ON EHKÄ SIISTEINTÄ IKINÄ!"

Teki mieli alkaa hihkumaan tytön mukana, koska olihan se nyt ehkä siisteintä ikinä. Ainakin ikimuistoisinta, mitä näillä rannoilla on toistaiseksi tapahtunut.

Yllä oleva kuva on viime viikolta, kun käytiin juhlimassa meikän synttäreitä. Meistä parasta juhlimista on luonnollisesti hyvä ruoka, ja kavereiden seura, josta nautittiin sitten viikonloppuna. Oli kihlautumis- ja vauvauutisia ilmassa, hurjaa. Naurettiin, pelattiin mölkkyä ja kilisteltiin myöhään yöhön, ei kukaan malttanut oikein kuppilaankaan lähteä kun oli niin mukavaa vaan olla porukalla.

Nyt tuntuu, että on se oma paikka löytynyt täältä. Ja hyvä paikka onkin olla.