Saikkupäivä

Täällä on taas touhotettu menemään ilman minkäänlaista ajantajua. On ollut töitä, ei tuntimääräisesti ehkä niin paljon kuin voisi olla, mutta päivissä jopa vähän liikaakin. Ne harvat vapaapäivät kuluvat asioita hoidellessa, kavereita nähdessä ja eri riennoissa juostessa. Lepääminen on ollut vähän mitä on, katkonaisia yöunia ja aamuisin pitää herätä juoksemaan tai salille, koska sitähän se hyvinvointi on.

Tai sitten ei. Vaikka pää jaksaisi ja haluaisi tehdä ja nähdä kaiken, kroppa ei: viime viikolla kurkku alkoi päivä päivältä kipeytyä kunnes tänä aamuna heräsin äänettömänä. Soitin ääni pihisten töihin että ei mulla kuumetta oo, voin kyllä tulla. Vastaukseksi sain lempeät naurut että jääpäs nyt kotiin lepäämään.

Täällä sitä nyt ollaan lepäilty ja hoettu itsekseni että on ihan normaalia olla välillä kipeä eikä elämän toinen saikkupäivä maailmaa kaada. Eikä ihan oikeasti kaadakaan. Poikaystävä peitteli sohvalle, laittoi leffan pyörimään ja toi vettä ja teetä. Hoiti pyykit ja ruokaostokset, suorastaan komensi takaisin sohvalle kun yritin mukaan. Päivän nukuttuani heräsin tuossa vähän aikaa sitten niin kiitollisena kaikesta, että ihan liikutuin. Ehkä myös hormonitoiminnalla ja stressin purkautumisella oli osansa, mutta että minkä tyypin olenkaan löytänyt!

Stressistä puheen ollen, sitäkin on viime aikoina ollut ilmassa vaikka kuinka olen yrittänyt jättää sen huomioitta. Milloin on Australian toisen viisumin saanti jännittänyt ja milloin raha, se kun tuntuu lähtevän käsistä sitä mukaa kuin sitä tulee. Viisumi sentään napsahti sähköpostiin heti, kun olin käynyt lääkärissä tutkittavana ja keuhkoni kuvauttamassa. Huvitti ja jänskätti koko toimenpide, juoksin pienestä kopista toiseen eri hoitajien käsiteltäväksi. Ekana pituus, paino, korvat ja näkö, sitten pissa purkkiin, sitten röntgen ja lopuksi vähän tunnustelua, että löytyykö sieltä kropasta mitään sinne kuulumatonta. Homma oli minuuteissa ohi, enkä edes kehtaa laittaa hintaa koko touhulle tähän. Viisumin sain 24 tunnin päästä.

Vuosi lisää miettimisaikaa, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi elämässä. Seuraavaksi mielessä siintää kyllä Suomen kesä, ruisleipä, yötön yö, äidin tekemät ruoat, sauna, piimä...