Da Latista palasin Saigoniin muutamaksi päiväksi. Tapasin vanhoja tuttuja ja tuhlasin vikat dongit ruokaan ja olueen.
En ole paljon hostellia pidemmälle vielä päässyt, sillä viime yön lento oli paljon raskaampi kuin mitkään viime kuukausien 10-18 tunnin bussimatkat: olin umpijäässä ja pää täynnä räkää, ilman ruokaa ja vettä. Koneen laskeuduttua heikotti ja jännitti, mutta kaikki sujui hyvin ja löysin hostellini.
Pitkien päiväunien jälkeen uskaltauduin vähän tutkimaan lähiympäristöä ja kaikki on niin outoa ja länsimaalaista. Voin ylittää kadun odottamalla vain viherää valoa. Ruokakaupasta saa ihan kaikkea ja voin laittaa ruokaa. Lyhyillä hihoilla tulee oikeasti kylmä. Kaikki puhuvat englantia ja ovat kohteliaita. Kaikki on kallista.
Hostellin hissi ei toimi ja yhteiset oleskelutilat ovat täynnä lapsellisia juttujaan mölyäviä brittikundeja.
Tekee mieli käpertyä takaisin peiton alle ja herätä huomenna ihan uusin mielin tähän ihmeelliseen maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti