Alan pikkuhiljaa lämpenemään Sydneylle. Ensimmäiset päivät paleli, väsytti ja v...ti. Ikävöin Kaakkois-Aasiaa ja ihmisiä sieltä.
Eilen sain kuitenkin hoidettua huikean määrän käytännön juttuja ja tänä aamuna askel oli jo paljon kepeämpi. Kiertelin kaikki kuuluisat maamerkit, nykytaiteen museon ja söin puistossa mansikoita. Harhailin ilman karttaa, mutta löysin mieluisia paikkoja ilmankin.
Täällä tuntuu ja näyttää ihan meidän loppukesälle: ilma on viileä, mutta aurinko lämmittää kuumasti jos sille päälle sattuu. Ihmiset vetävät neuleen sandaalien ja sortsien kaveriksi ja joidenkin puiden lehdet ovat rusehtavia. Palmut tosin ovat ikivihreitä, niistä usein vasta tajuaa, että missäs sitä nyt ollaankaan.
Alan innostua tästä oudosta syksystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti