Melbourne, part. 1

Jos Melbournea pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, niin se olisi cool.

Ihmiset ovat supertrendikkäitä, arkkitehtuuri sekoittelee tyylikkäästi uutta ja vanhaa, ja kultturia piisaa jokaiseen makuun. Pieniltä kujilta löytyy suloisimmat kahvilat, ravintolat ja vintage -liikkeet, ja parinkymmenen metrin päässä Chanelin liikkeestä voi ihastella graffititaidetta.

Tällä hetkellä asun kimppakämppämäisessä hostellissa Brunswickin kaupunginosassa, mikä tuo sopivasti mieleen ajat Helsingin Kalliossa: juodaan paljon kahvia, kokkaillaan terveellistä ruokaa, valitellaan työstä ja työttömyydestä ja innostutaan halvasta viinistä. Kadulla laitapuolenkulkijat ja maailmanparantajat hengailevat sulassa sovussa ja parin korttelin päästä löytyy Australian Lidl, Aldi. Ei hassumpaa.

Olen nyt aloittanut työnhaun (laiskasti, mutta aloittanut kuitenkin) ja toivoisin voivani pysyä aloillani ainakin muutaman kuukauden. Kirjoittelu tänne saattaa vähentyä, mitä nyt pieniä sattumuksia ja kummallisuuksia tulen varmaankin teille jakamaan.

Aurinkoista viikonloppua kaikille x

Sydney, part. 3

 

Kuvia viime päiviltä. Minua on viety paikasta toiseen, Bondi Beachilta Blue Mountainsille, minne ikinä haluaisinkaan (mitä luksusta onkaan istua henkilöauton kyydissä!). Onneksi, ovathan nämä maisemat helkkarin upeita täällä, ja Sydneyn kaupunki on yksi kauneimmista kaunein mitä olen koskaan nähnyt. 

Salaa olen kuitenkin tyytyväisin silloin, kun saan vain istua sohvannurkassa ja rupatella kevyitä ja vähän raskaampiakin näiden kaukaisten sukulaisten kanssa. Tai lähteä puistoon kävelylle ja pysähtyä kiipeilemään ja keinumaan. Tai ihan vain jäädä takapihalle viltin päälle ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa.

Yksinkertaisten ja arkisten juttujen arvostus kasvaa kummasti, kun parin kuukauden ajan on haahuillut rinkka selässä paikasta toiseen ja nähnyt jatkuvalla syötöllä jotakin uutta ja ihmeelllistä.

Coomba Park

Aivot lyö vähän tyhjää tällä hetkellä, mutta ajattelin nyt ilmoittaa että kaikki on kunnossa. Enemmän kuin kunnossa.

Aussisukulaiseni ottivat minut lämpimästi vastaan ja lupasivat kaiken avun ja tuen, jos sellaista tulen tarvitsemaan. Olen saanut paljon halauksia ja ruokaa, niillä pärjää jo pitkälle.

Viikonloppuna lähdimme isotädin poikaystävän mökille, Wallis -järven rannalle. Nuorempi polvi varoitteli, että tulen kuolemaan tylsyyteen ja haluaisinko sittenkin viettää vähän cityelämää. Valitsin tottakai maaseudun.

Ihmettelin kenguruita ja kuuntelin kookaburran naurua. Söin paljon, join paljon kahvia ja nukuin paljon. Saunoin pitkään ja hartaasti. Tuijottelin valtavaa järveä ja pääsin kastamaan varpaani Tyynen valtameren aalloissa. Lueskelin, kirjoittelin ja tein ristikoita. Pääsin kärryille siitä, mitä on kunnon australian finglish.

Sydney, part. 2

Alan pikkuhiljaa lämpenemään Sydneylle. Ensimmäiset päivät paleli, väsytti ja v...ti. Ikävöin Kaakkois-Aasiaa ja ihmisiä sieltä. 

Eilen sain kuitenkin hoidettua huikean määrän käytännön juttuja ja tänä aamuna askel oli jo paljon kepeämpi. Kiertelin kaikki kuuluisat maamerkit, nykytaiteen museon ja söin puistossa mansikoita. Harhailin ilman karttaa, mutta löysin mieluisia paikkoja ilmankin.

Täällä tuntuu ja näyttää ihan meidän loppukesälle: ilma on viileä, mutta aurinko lämmittää kuumasti jos sille päälle sattuu. Ihmiset vetävät neuleen sandaalien ja sortsien kaveriksi ja joidenkin puiden lehdet ovat rusehtavia. Palmut tosin ovat ikivihreitä, niistä usein vasta tajuaa, että missäs sitä nyt ollaankaan. 

Alan innostua tästä oudosta syksystä.

Sydney, part. 1

Da Latista palasin Saigoniin muutamaksi päiväksi. Tapasin vanhoja tuttuja ja tuhlasin vikat dongit ruokaan ja olueen.

Nyt olen Sydneyssä. En ole koskaan ollut näin kaukana kotoa.

En ole paljon hostellia pidemmälle vielä päässyt, sillä viime yön lento oli paljon raskaampi kuin mitkään viime kuukausien 10-18 tunnin bussimatkat: olin umpijäässä ja pää täynnä räkää, ilman ruokaa ja vettä. Koneen laskeuduttua heikotti ja jännitti, mutta kaikki sujui hyvin ja löysin hostellini.

Pitkien päiväunien jälkeen uskaltauduin vähän tutkimaan lähiympäristöä ja kaikki on niin outoa ja länsimaalaista. Voin ylittää kadun odottamalla vain viherää valoa. Ruokakaupasta saa ihan kaikkea ja voin laittaa ruokaa. Lyhyillä hihoilla tulee oikeasti kylmä. Kaikki puhuvat englantia ja ovat kohteliaita. Kaikki on kallista.

Hostellin hissi ei toimi ja yhteiset oleskelutilat ovat täynnä lapsellisia juttujaan mölyäviä brittikundeja.

Tekee mieli käpertyä takaisin peiton alle ja herätä huomenna ihan uusin mielin tähän ihmeelliseen maahan.

Canyoning, Da Lat

Taisin löytää sisäisen adrenaline junkieni.

Kuusi tuntia laskeuduttiin alas kallioita ja vesiputouksia, ja mentiin virran vietävinä.

Voi pojat mikä olo olikaan kaiken tämän jälkeen.

Da Lat

Etelä-Vietnamin ylämailla, Da Latin kaupungissa tuoksuu paikoitellen mäntymetsä ja kaikkialla on kukkia. Matkalla tänne näin hengästyttävän kauniita, vehreitä vuoristomaisemia ja jo minibussin ikkunasta vedin keuhkoihini antaumuksella raikkainta ilmaa pariin kuukauteen.

Vietin päivän kaupungilla ja kukkatarhalla kuljeskellen ja muistikirjan kanssa kahviloissa notkuen.
Mieli ja ajatukset ovat jo vähän liikaa tulevassa viikossa ja suurissa muutoksissa, myös lievää reissuturtumista on havaittavissa.

On siis pikku adrenaliiniryöpyn paikka.