Chiang Mai on ollut hyvä minulle. Päivät lipuvat ohi hitaasti ja kevyesti,
ajantajuni on hämärtynyt totaalisesti.
Päivät ovat alkaneet noudattaa melko pitkälti samaa kaavaa. Aamuisin nukun
niin pitkään kuin nukuttaa ja kiireettömän aamiaisen nautin pihassa koiraa rapsutellen ja lueskellen. Rupatellaan hieman
kämppäkavereiden kanssa, jotka usein painelevat aikaisin omille menoilleen.
Päivän ohjelman keksin aina lennosta. Tutkiskelen kaupunkia, sen
temppeleitä (niitä on muuten paljon, yli 200) ja museoita. Ajan ylös vuorelle, kävelen kinttupolkuja pitkin ja
ihmettelen maisemia.
Ajelen muuten vain päättömästi mopollani ympäriinsä. Istun puistossa lukemassa
kirjaa tai maksan itseni kipeäksi siitä, että pääsen jonkun hotellin altaalle
ottamaan aurinkoa. Syön, syön ja syön. Täällä on muuten loistava valikoima
kasvisravintoloita ja hedelmistä nyt ei varmaan tarvitse erikseen mainitakaan,
ne ovat taivaallisia. Iltaisin käyn joogaamassa jos siltä tuntuu. Aika usein
tuntuu siltä.
Ennen nukahtamista kuuntelen kun gekko naksuttaa kylppärin puolella,
naapurin nainen laulaa kauniisti thaiksi ja läheisellä lentokentällä koneet
nousevat ja laskeutuvat. Jottei ihan ihan liian idylliseltä kuulosta niin viime yönä heräsin kolmelta yli-innokkaaseen futiskannatukseen, Premier League...? Asustelen muuten tällä hetkellä vähän syrjemmässä keskustasta,
uudella asuinalueella koiravapaaehtoisten kimppakämpässä. Superedullisesti ja
kaikilla mukavuuksilla, romuluisten hostellien aika koittakoon vähän myöhemmin.
Kyllä, olen äärimmäinen klisee täällä joogapöksyissäni ja kookosvesi kädessäni, mutta äärimmäisen hyvinvoiva sellainen. Saas nähdä kuinka kauan tämä rauhaisa elämä maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti