Loppuja ja alkuja

Nyt kun oma pieni omaisuus on pakattu erinäisiin pussukoihin ja laatikoihin, on hyvä aika istahtaa alas ja kertoa teille mitä mä nyt oikeen meinaan.

Lähtökohtana on menolippu Bangkokiin ja sähköpostissa odottaa Australian work & travel viisumi. Rinkkaan on pakattu paljon kukkakuosia, lyhyitä lahkeita, joka paikassa toimivat sandaalit ja suloisen turkoosi joogamatto (joogamaton tarpeellisuudesta voitte kaverit pistää vedon pystyyn, äiti arveli sen jäävän jo ensimmäiselle etapille). Mieli on avoin ja odottavainen, valmis irrottautumaan menneisyyden inhottavista möhkäleistä. Ja käytännön tyypeille tiedoksi, että määräaikainen työsopimus loppui sopivasti ja asunto irtisanotaan lopullisesti. Kämppiksetkin löysivät uudet katot päidensä päälle ja ei hassummat suunnitelmat heilläkään.

Pari päivää sitten painoin siis entisen asuntoni oven kiinni ja sanoin haikeasti hei heit. Helsingissä ilma tuoksui aivan keväältä ja haikeuden keskeltä kumpusi myös innostusta ja helpotusta: jotain aivan uutta on luvassa, en oikein tiedä vielä mitä, mutta olen enemmän kuin halukas ottamaan siitä selvää.

Lähtölaskennan ajaksi tulin vanhempieni nurkkiin. Pyöriskelen levottomana ympäriinsä, syön jatkuvasti (koska ei tiedä milloin saan tätä seuraavan kerran), hoitelen käytännön juttuja, lueskelen matkavinkkejä ja toisaalta taas olla möllötän, rapsuttelen koiraa ja haaveilen.

Alan olla valmis.