Muutimme taas kerran. Kaiken piti olla edellisessä kämpässä ookoo ainakin ensi toukokuulle saakka, vuokra meidän nimiin ja katin paskat. Vuokraisäntä oli antanut kämpän toisille kertomatta meille muuta kuin että teillä on kaksi viikkoa aikaa muuttaa ulos. Nauratti, johan asiat olivat turhan hyvin, elämän piti taas tulla hämmentämään. Onneksi kaveripariskunta oli muuttamassa samaan aikaan kimppaan ja he kysyivät kiinnostaisiko meitä muuttaa samaan taloon teidän kanssa. No todellakin! Kuumeisesti etsimme viikon ajan sitä oikeaa taloa ja lopulta kymmenien turhauttavien asuntonäyttöjen ja eriävien kriteereiden jälkeen löytyi tämä helmi: neljä makkaria, paljon tilaa ja valoa, kävelymatka rannalle ja halpa vuokra. Kalusteet ovat löytyneet vähän sieltä sun täältä, mutta nyt täällä näyttää kodilta jossa viihtyy, eikä vain sotkuiselta kimppakämpältä.
Työrintamalla on myös tapahtunut muutoksia. Saman puljun hommissa edelleen, mutta myöhäiset tarjoilijaillat ovat vaihtuneet kahvien pyörittelyyn ja leivonnaisten myyntiin naapurikahvilassa. Sisäinen aamuihmiseni on hihkunut riemusta. Heräilen aamulla ihmisten aikaan, istun ruuhkaisessa junassa satojen muiden kanssa, rupattelen kantisten kanssa säästä ja parhaista uimarannoista. Iltaisin töiden jälkeen ehdin vielä näkemään poikakaveria ja kokkaamaan yhdessä illallista.
Kaikki on siis kääntynyt parempaan päin vaikkei mikään varsinaisesti huonosti ole ollutkaan. Vapaa-ajalla ollaan tutustuttu lähiympäristöön, ajeltu autolla ympäriinsä, tsekattu eri rantoja, pyöräilty Rottnest -saarella, syöty ihan liikaa ulkona, nautittu tästä kesästä ja tietty kaikesta tästä vapaudesta.
Viime päivien 40 asteen helleputki tuntuu kummallisen luonnolliselta täällä. Ikuiseen kesään tuli vihdoinkin kuuma. Nenä ja viikset hikoaa, pyykit kuivuvat minuuteissa ja vettä voisi juoda helposti 5 litraa päivässä. Rannalle mennessä merestä ei tee mieli poistua, vaan antaa viilentävien aaltojen keinutella ja viedä ne vähäisetkin stressit ja harmitukset pois.
