Luang Prabang part. 1

Lähes kolmen päivän matka Thaimaan rajalta Luang Prabangiin taittui kepeästi. Samaan veneeseen sattui tulemaan kaiken maailman muusikkoja, huuliharput, kitarat, banjot ja klarinetit mukana. Laulettiin yhdessä ja maisteltiin Beerlaota. Katseltiin Mekong -joen rannalla puuhastelevia ihmisiä, koiria ja lehmiä ja ilma tuoksui monessakin kohtaa kukille ja vehreälle. Jokainen meistä matkusti joko yksin tai pariskuntana ja useammankin henkilön kanssa tuli tunne kuin oltaisiin tunnettu vuosia.

Täällä Luang Prabangissa olen juonut viiniä kattoterassilla täyden kuun alla, jutellut elämästä, kuolemasta ja onnellisuudesta. Tanssinut bambusta rakennetussa baarissa joen törmällä ja todennut että sandaalini on varastettu. Olen päässyt laosilaiseen kotiin kyläilemään ja kuuntelemaan laosilaisia balladeja (kiitos kitaraa kanneskelevan uuden ystävän, musiikki todella tuo ihmiset yhteen). Uinut vesiputouksella, joka oli upein koskaan näkemäni ja syönyt liikaa patonkia.

Täällä on aika helppoa olla onnellinen.

Chiang mai part. 2

Viimeistä iltapäivää vietellään täällä Chiang Main paahteessa. Mitäs näistä kolmesta viikosta jäi sitten mieleen?

Joogasalin rauhaisa tunnelma ja sympaattinen, pääelinkeinokseen luomua viljelevä joogaopettaja. Kotikadun kirppuinen Duuduu -koira, joka paljon kyselemättä tulee kylään silloin kun huvittaa. Hassut, koirahullut kämppikset ja heidän yhtä hullut kamut. Chiang Main kaupungin historiallinen museo, johon vahingossa livahdin sisään takaovesta maksamatta. Jännä suurkaupunki, joka on sekoitus uutta ja vanhaa, Starbucksii ja temppelii. Järkyttävät liikenneruuhkat ja mopon selässä vietetyt tunnit päivät. Kanadalaiset reissarit pöytäseurana lähes jokaisella markkina-aterialla. Donna Tarttin järkälemäinen Tikli -kirja ja Oscar -palkittu Birdman, lukekaa, katsokaa! Kuumat (tällä hetkellä +36°) ja kuivat päivät, viileät yöt. Epäonninen retki Mae ngat damille, ei siellä ollutkaan uimarantaa vaan kallista ruokaa ja huonoa palvelua. Hedelmäpirtelöt joka välissä. Kiinalaisten turistien ja selfiekeppien järkyttävä määrä. Nakit altaalla...

Näin muutamia mainitakseni. Thaimaa ja sen asukit olivat juuri sitä mitä muistelinkin, niin hyvässä kuin pahassa. Kiitos Chiang Mai, olit oikein hyvä minulle!

Nyt olisin valmis jatkamaan matkaa. Huomenna otan ja lähden Laosiin, ekana määränpäänä on Luang Prabang. Matka taitetaan niin bussilla, minivanilla kuin Mekong -joella slowboatilla risteillen. Tästä reitistä olen kuullut monenmoista (niin kehuvaa kuin traumatisoitunutta) tarinaa, raportoin heti kun pääsen internetin äärelle. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pai

Ajoin 130 km mopolla Paihin, lähelle Myanmarin rajaa muutamaksi päiväksi. Nauroin paljon, otin aurinkoa, keinuttelin riippumatossa, kuuntelin banaanipuiden kahinaa tuulessa, katselin rastapäisiä ihmisiä, lämmittelin nuotion äärellä, tapasin ihania ihmisiä ja kaiken kivan päätteeksi sain ruokamyrkytyksen. Silti vielä vähän nauratti, kun muistimme ravintolan nimen olevan Good life in Pai, indeed.

Oksensin vuorokauden ja ajoin hyvin heikkona takaisin Chiang Maihin. Tajusin juuri, että parin päivän päästä täytyy jättää Thaimaa. On kai aika tehdä edes jotain suunnitelmia. 

Chiang Mai part. 1

Chiang Mai on ollut hyvä minulle. Päivät lipuvat ohi hitaasti ja kevyesti, ajantajuni on hämärtynyt totaalisesti.

Päivät ovat alkaneet noudattaa melko pitkälti samaa kaavaa. Aamuisin nukun niin pitkään kuin nukuttaa ja kiireettömän aamiaisen nautin pihassa koiraa rapsutellen ja lueskellen. Rupatellaan hieman kämppäkavereiden kanssa, jotka usein painelevat aikaisin omille menoilleen.

Päivän ohjelman keksin aina lennosta. Tutkiskelen kaupunkia, sen temppeleitä (niitä on muuten paljon, yli 200) ja museoita. Ajan ylös vuorelle, kävelen kinttupolkuja pitkin ja ihmettelen maisemia. Ajelen muuten vain päättömästi mopollani ympäriinsä. Istun puistossa lukemassa kirjaa tai maksan itseni kipeäksi siitä, että pääsen jonkun hotellin altaalle ottamaan aurinkoa. Syön, syön ja syön. Täällä on muuten loistava valikoima kasvisravintoloita ja hedelmistä nyt ei varmaan tarvitse erikseen mainitakaan, ne ovat taivaallisia. Iltaisin käyn joogaamassa jos siltä tuntuu. Aika usein tuntuu siltä.

Ennen nukahtamista kuuntelen kun gekko naksuttaa kylppärin puolella, naapurin nainen laulaa kauniisti thaiksi ja läheisellä lentokentällä koneet nousevat ja laskeutuvat. Jottei ihan ihan liian idylliseltä kuulosta niin viime yönä heräsin kolmelta yli-innokkaaseen futiskannatukseen, Premier League...? Asustelen muuten tällä hetkellä vähän syrjemmässä keskustasta, uudella asuinalueella koiravapaaehtoisten kimppakämpässä. Superedullisesti ja kaikilla mukavuuksilla, romuluisten hostellien aika koittakoon vähän myöhemmin.

Kyllä, olen äärimmäinen klisee täällä joogapöksyissäni ja kookosvesi kädessäni, mutta äärimmäisen hyvinvoiva sellainen. Saas nähdä kuinka kauan tämä rauhaisa elämä maistuu.

Bangkok

 

Täällä sitä nyt ollaan ja myhäillään tyytyväisenä.

Olen kuljeskellut markkinoilla, haistellut, maistellut ja muistellut. Tuskastunut ostoskeskuksissa. Syönyt aivan liian paljon nuudelikeittoa. Nukkunut pitkiä yöunia. Juonut kahvia yläilmoissa. Istunut puistossa ihmettelemässä puluja ja hengittelemässä raikasta tuulenvirettä iltapäivällä auringon painuessa pilvenpiirtäjien taakse. Olen ottanut hyvin rennosti siis.

Lauantai-iltana tapasin vanhan reissututun, walesilaisen Allyn ja hänen ystäviään. Iltaan kuului riisiviintä, jammailua pienen yksiön kokoisessa hiphop -baarissa thaimaalaisten poikien soittaessa räppiä sekä mielenkiintoisia keskusteluja Bangkokista ja thaimaalaisista. Kulttuurien erot ovat kiehtovia.

Sain kuulla myös kohteliaisuuksia thailta ja ruotsalaiselta. Ruotsalaisen mielestä en ole yhtään tyypillinen suomalainen koska en vain mökötä hiljaa ja thai kiljaisi minut nähdessään että näytän aivan Victoria's Secret -mallilta. Nauratti. Viimeksi täällä ollessani olin thaimaalaisten mielestä lähinnä pumpui, vähän pullukka.

Kiva ilta päättyi kahdelta, snägärin eli kanatikkujen kautta omaan hostelliin nukkumaan. Armeijan pitäessä valtaa täällä Thaimaassa poliisit ovat hyvin tarkkoja siitä, että riemu loppuu tasan kello kaksi aamulla. Ei ole Bangkokin yö enää maineensa veroinen. 

Bangkok on kaikessa kaaottisuudessaan melko sympaattinen kaupunki, mutta meikäläiselle neljää päivää riittää mainiosti. Huomenna otan yöjunan kohti pohjoista. Valitettavasti junat olivat jo hyvin täyteen bookattuja ja ainoa lippu, minkä onnistuin saamaan, oli istumapaikka. Istumapaikalla yön yli 15 tuntia. 

Apua.

Loppuja ja alkuja

Nyt kun oma pieni omaisuus on pakattu erinäisiin pussukoihin ja laatikoihin, on hyvä aika istahtaa alas ja kertoa teille mitä mä nyt oikeen meinaan.

Lähtökohtana on menolippu Bangkokiin ja sähköpostissa odottaa Australian work & travel viisumi. Rinkkaan on pakattu paljon kukkakuosia, lyhyitä lahkeita, joka paikassa toimivat sandaalit ja suloisen turkoosi joogamatto (joogamaton tarpeellisuudesta voitte kaverit pistää vedon pystyyn, äiti arveli sen jäävän jo ensimmäiselle etapille). Mieli on avoin ja odottavainen, valmis irrottautumaan menneisyyden inhottavista möhkäleistä. Ja käytännön tyypeille tiedoksi, että määräaikainen työsopimus loppui sopivasti ja asunto irtisanotaan lopullisesti. Kämppiksetkin löysivät uudet katot päidensä päälle ja ei hassummat suunnitelmat heilläkään.

Pari päivää sitten painoin siis entisen asuntoni oven kiinni ja sanoin haikeasti hei heit. Helsingissä ilma tuoksui aivan keväältä ja haikeuden keskeltä kumpusi myös innostusta ja helpotusta: jotain aivan uutta on luvassa, en oikein tiedä vielä mitä, mutta olen enemmän kuin halukas ottamaan siitä selvää.

Lähtölaskennan ajaksi tulin vanhempieni nurkkiin. Pyöriskelen levottomana ympäriinsä, syön jatkuvasti (koska ei tiedä milloin saan tätä seuraavan kerran), hoitelen käytännön juttuja, lueskelen matkavinkkejä ja toisaalta taas olla möllötän, rapsuttelen koiraa ja haaveilen.

Alan olla valmis.